Kukkia ja kevään odotusta

Tää viikko on taas mennyt tolkutonta vauhtia työharjoittelun, tolppatreenien ja näytösten kanssa. Päivät on melko pitkälti sellaisia, että sitä aamulla hyppää junaan ja kotiin palataan vasta iltamyöhällä. Eilen telkkarista mainostettiin ohjelmaa X, jota esitetään arkipäivisin klo 20.00. Huomasin siinä ajattelevani, että "Kuka ihme muka voi olla jo kahdeksalta illalla kotona telkkarin ääressä?" Aika pian tajusin ettei se nyt niin tavatonta ole.

Nyt istun junassa ja tahdon hehkuttaa kolmea asiaa:

1. Sain eilen näytöksessä kukkia. En muista milloin viimeksi olisin päässyt kumartamaan yleisöltä tulleiden kukkien kanssa. Pääsivät sitten kotona aiemmin saadun kimpun seuraksi ja meillä on nyt kevät keittiön pöydässä vaikka ulkona onkin harmaata.

2. Ostin toissapäivänä iPadille Sketcbook Pro.n ja voi hitto kun se onkin ihana! Vähän jopa pelottaa, että unohtuu nuo paperiset luonnoskirjat jonnekin pölyttymään.
Muista iPadille sopivista luonnosteluohjelmista ei ole kokemusta, mutta tuo on kyllä ehdottomasti hintansa (4,5e) arvoinen sovellus.

3. Tänään on vihdoin ja viimein se ilta, jolloin pääsen purkamaa kevään aikana kasautuneet ahdistukset ja stressit pois punkrockia kuunnellen. Tänään nimittäin skipataan kahvit.

Vähemmän hehkutettavaa on se, että tietokoneeni päätti pistää lähemmäs seitsemän vuotta kestäneen sopimuksensa irti. Mutta just nyt se ei jaksa edes harmittaa!

Tolkuttomuuden jälkeen

Voi huh huh.

En kykene muistamaan milloin olisi ollut näin stressaavaa, kiireellistä, väsynytta ja aivan suunnattoman antoisaa ajanjaksoa. Kaiken tämän keskellä on ollut mahdoton löytää hetkeäkään blogille, joten nyt on aika tehdä multipäivitys, jonka kuvituksena saa toimia satunnaiset Instagram -otokset.

Viime päivityksen jälkeiseen viikonloppuun kuului joululahjaksi parille pikkulikalle luvattu teatteriretki. Retki oli erinomaisen onnistunut ja sen jälkeen J.n kanssa suunnattiin erinäisten sattumusten vuoksi varattuun hotellihuoneeseen Helsinkiin. Sunnuntaiaamun herätys auringon paistaessa tuntui ihan lomalta ja päivä vietettiinkin turisteina tuossa kaupungissa, jossa aina muulloin on jotain pakko tehdä -juttua. Söimme sushia ja teimme pitkän päiväkävelyn Katajanokalle nauttien auringosta sekä toisistamme.
Tuo onkin viimeisin kokonainen vapaa päivä, joka minulla on pitkiin aikoihin ollut.

Lomailupäivän jälkeen alkoikin sitten työharjoittelujakso tuossa samaisessa kaupungissa. Uusi paikka, uudet ihmiset ja epävarmuus omista taidoistaan pistivät jännittämään ihan perhanasti. Totesin, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän jännitän uusia tilanteita.

Jotta elämä ei harjoittelupaikan haasteineen olisi liian helppoa, tuli illat vietettyä joko teatteritreeneissä, teatteriasioita hoitaessa tai käsiohjelmaa tehdessä ja stressatessa. Töitäkin taisin tehdä jossain välissä ja taisin työpaikalle jotkut hälyytyksetkin aiheuttaa.
Kepeästi yli 14 tuntia pitkiksi venyneet päivät alkoivat pikkuhiljaa kasaamaan väsymystä ja ärtymystä mieleen sekä kroppaan ja jossain vaiheessa halusin vaan itkeä kun niin väsytti. Mutta pakko oli painaa, koska harjoittelupaikassa ei tahtonut antaa kuvaa väsyneestä ja stressaantuneesta tyypistä, joka ei oikein jaksa [koska se ei kuitenkaan todellisuus ole] ja teatterilla oli tulossa jotain niin mieletöntä, ettei vaan ollut varaa hajota.

Kaiken kiireen ja väsymyssumun keskellä sitä kuitenkin pääsi rämpimään siihen ensi-iltaan ja vaikka samana iltana koettiinkin lisää vastoinkäymisiä, oli fiilis näytöksen jälkeen totaalisen upea. Yleisöltä tuli mahtavaa palautetta ja koko työryhmä sai olla ylpeä saavutuksista. Niin pienessä hetkessä sitä tiivistyy se ydin miksi kaikkea tätäkin on jaksettu. Taide, teatteri, luominen ja tunteiden herättäminen. Ne on väsymyksen, stressin ja ahdistuksen arvoisia.

Ensimmäistä kertaa elämässäni taisi olla tilanne, jossa totesin mukavammaksi lähteä kotiin nukkumaan kuin jäädä ensi-iltabileisiin. Melko sensaatiomaista kun tietää millainen juhlija sitä sisälläni asustaa. Aion tosin kompensoida bileiden missaamista ihan tolkuttomilla hautajaisbailauksella viimeisen näytöksen jälkeen.

Nyt on takana kaksi näytöstä ja huomenna on se aamu, jota olen odottanut. Se aamu, jolloin ei tarvitse herätä kellon soittoon vaan saa viettää pedissä aikaa niin pitkään kuin huvittaa. Ja sunnuntainkin saa viettää just niinkuin haluaa. Luksusta, josta en ole voinut nyt hetkeen edes haaveilla.

Ja tuli tässä hötäkän keskellä oltua mukana musiikkivideollakin. Koska väsynyt pääni ei osaa toimia, videon pääsee näkemään kun painaa TÄSTÄ.

Ehkäpä radiohiljaisuus blogin puolella on ollut ihan hyväksyttävää.
Koitan parantaa taas tapani kunhan saan nukuttua univelat pois.

Whoopdi fuckin' doo.

Tää on nyt sellasta ryömintää päivästä toiseen, että ei oikein tiedä itkeäkö vaiko nauraa.
Nyt on sit päällä antibioottikuuri ihoinfektion vuoksi. Vittu jee!

Kunhan toi kevät tulee kunnolla ja tämä paska on ohi, mä aion skipata kahvit ja mennä vitun kaljalle.

Sekoilua ja muutoksia suunnitelmissa

Torstai

Suunnitelmissa: Elävän mallin maalaamista koululla, painoseulan valmistamista, illanistujaisia ja livemusiikkia Suistoklubilla.

Käytännössä: Kamalalla kiireellä siskon kera Helsinkiin ajoa toteamaan, että tarjouksessa olleet iPadit on myyty loppuun, Kiasmaa, lounastamista, kissan silittämistä, lapsuuskuvia ja elokuva.


Ei nyt mennyt ihan niinkuin suunnittelin, mutta eihän sen aina tarvitsekaan. Varsinkin jos pääsee viettämään laatuaikaa siskon kanssa nykytaiteen pariin.

Kiasman Tosi kyseessä -näyttely käsittelee taidetta ja dolumentointia. Olin ihan ällistynyt kun kävelimme sisään ja tajusin, että sehän on melkeinpä täysin samaa mitä eilen saamani projekti-ideani on. Töitä tulikin sitten katsottua vähän eri silmin kuin ehkä toissapäivänä olisi katsonut.

Kaiken kaikkiaan näyttely oli hyvä [osa siitä oli jo ehditty purkaa aikaisemmin viikolla], muttei mitenkään ällistyttävä. Muutama teos oli todella vaikuttava ja erityisen vahvoja tunnelmia sai aikaan Jouko Lehtolan valokuvanäyttely Viattomuuden loppu. Rock-muusikot, tatuoinnit, nuoret, heroiini ja väkivaltaan käytetyt teräaseet olivat aiheina kaikessa kiehtovuudessaan riipaisevia ja painostavia.

Kiasman ja Helsingin keskustassa syödyn lounaan jälkeen loppupäivä menikin sitten kotikotona vanhoja lapsuuskuvia katsellessa ja naureskellessa.

Sanoisin, että ihan hyvä päivä.

Harvinaisen hyvä maanantai.

Kirpputorilta löytyi kiva t-paita 0.50 euron hintaan.
Työhuoneella sain valmistettua kangaskassin ja vietin aikaa J.n kanssa nauraen.
Lisäksi treenasin tunnin tangolla ja kävin pilatestunnillakin.

Joskus näinkin päin.

np. The Dresden Dolls - Girl Anachronism

No juupa juu. Eipä tässä kai muuta voi sanoa kuin että hupsis. Tovi vierähtänyt viime kertaisesta.
Nyt koetan ryhdistäytyä ja saada taas blogaustahdista kiinni ni ehkä joku jaksaa jopa välillä seuratakin.
Ihan alkuun kerrottakoon, että alla olevan linkin takana on mahtava video Sydän, sydän -yhtyeen parin viikon takaisesta Tavastian keikasta. Eli siis täällä, KLIK!

Ei tässä nyt tällä hetkellä ole mitään ihmeellistä kerrottavaa.
Viime blogauksen jälkeen elämään on kuulunut hyvin pitkälti sitä tavallista kiirettä, koulua ja teatteria. Näiden höysteenä on ollut liikuntatauko [ihan vaan sen perhanan kiireen vuoksi] sekä alavireinen mieliala. Veikkaisin näiden liittyvän vahvasti toisiinsa ja harmittaa kun en vieläkään pääse asiaa korjaamaan. Perjantaina aion linnottautua salille ja treenata itseni tolpalla rättiväsyneeksi.

Kovasti siis on tekemistä, mutta onneksi suurin osa siitä on mukavaa. Tänäänkin iltaan kuuluu jotain niinkin kurjaa kuin kuohuviinilasien kilistelyä ystävien kanssa. Toisaalta on sitten niitä epämukavia ja stressaaviakin to do -listoja riittämiin. Ja nämä kaikki yhdessä, myös ne mukavat tekemiset, saavat välillä melko voimattomaksi.



Kaiken kiireen keskellä olen muuttanut koko muotoilijan omaisuuteni vaaleanpunaisen ruusuoksennuksen sekaan ja maalannut siellä taulun. Kyseessähän on siis uusi työhuoneeni, josta varmasti kerron kuvien kera enemmänkin kunhan saan asiat paikoilleen ja ehkä matonkin lattialle.

Mutta nyt on ehkä aika laittaa vähän mustaa väriä kynsiin ja lähteä kuohuviinilasien äärelle.

Peiton alla

Eilen lähdin koululta kesken päivän kun oli pää niin jumissa. Olisin todennäköisesti ommellut vain sormeni yhteen jos olisin siinä olotilassa aloittanut hommat. Kotona tein ruokaa ja päätin käpertyä peiton alle. Iltasella kömmin kuitenkin vielä ylös ja suuntasin kulkuni treenisalille tilattuja paitoja toimittamaan. Sinne kun kerran olin itseni vääntänytkin, jäin vielä tunnin tankotreeneihin ja syvävenyttelyyn. Tämä saattoi olla se kohtalokas virhe.

Tänään vietinkin sitten puolet päivästä pedissä ja toisen puolen sohvalla. Tulipahan katsottua telkkarista monta jaksoa LA Inkiä, Jamie Oliveria ja ihania ruotsalaisia sisustajia. Sain onneksi vähän luonnoskirjaankin epämääräisiä sketchejä väännettyä ettei mennyt ihan tyhjänpäiväisyyksiin tämä päivä.

Sairastuspäiväkin tosin  muuttui heti paljon mukavammaksi kun J toi kaupasta Omareita. Niistä nauttien oli kiva katsella Uuden Musiikin Kilpailua ja hurrata tutuille.

Huomenna aion uhmata oloja ja mennä kouluun. Sitä pitää ehkä olla melko onnellinen, että pääsee käymään kursseja, joilta ei vain malta olla poissa. Nyt kuitenkin aion käpertyä takaisin peiton alle ja nukkua hyvät yöunet.

Ruokaa, ystäviä ja oleilua

Ensi viikolla olisi tentti, mutta eiköhän tuo viikonloppu mennyt paljon kaiken muun kuin lukemisen parissa. Kyllä sitä sen verran sai aikaiseksi, että kantoi kirjastosta ainakin 10 kiloa painavan taidehistorian kirjan kotiin ja selaili vähän kuvia.

Tämän suuren opintopanostuksen lisäksi viikonloppuun kuului ravintolailtaa teatterilaisten kanssa, livemusiikkia paikallisessa kuppilassa, kirpputoria sekä ruoanlaittoa ja lautapelejä ystävien kanssa.

Sunnuntain aamiaiseksi tein Beautiful Mess -blogin ohjeen mukaisesti vihreän omena-pinaatti-smoothien, jota on kyllä pakko tehdä uudestaan niin pian kuin vain mahdollista. Noita vihreitä smoothieita pitäisi muutenkin testailla enemmän, hyviä reseptejä otetaan ilolla vastaan.
Hyvän aamiaisen jälkeen jaksoi reippaana lähteä teatteritreeneihin, jotka venyivät sen verran pitkiksi ettei suunniteltu tolppatreeni enää oikein mahtunutkaan viikonloppuun.

Nyt väsyttää ja aionkin pyhittää illan oleilulle. Huomenna voi sitten taas ihmetellä elämää uudestaan.