Nervosa

Ei oo kyllä keväinen kiire kadonnut minnekään, juuri totesin, että seuraava aamusta iltaan kestävä vapaapäiväni siintää kesäkuun puolella. Mutta koska kiirestä blogaaminen tuntuu olevan jo (ainakin omassa blogiassani) ns. so last season, kerrottakoon jotain muuta.

Parisen viikkoa sitten facebook-kaverini linkitti seinälleen musiikkivideon. Katsoin, kuuntelin ja rakastuin. Kyseessä oli Brasilialaisen trash-pumpun video, jonka seurauksena tein henkilökohtaista historiaa ja ostin elämäni ensimmäistä kertaa musiikkia digitaalisessa muodossa.
Nyt onkin sitten Nervosan Time of Death -sinkun kolme raitaa soineet lähes tauotta.

Ensi kuuleman rakkaus aiheutti myös halun saada kyseisen bändin paidan. Lähetin sähköpostia Nervosa-paitoja myyvään Brasilialaiseen nettikauppaan ja sain vastaukseksi tiedon, että 14 euron paidan postittaminen maksaisi 19 euroa. Yhteishinta alkoi olla jo sen verran valtava, että päätin kokeilla toista keinoa. Lähetin sähköpostia suoraan yhtyeelle ja kysyin pahastuisivatko jos tekisin itse paidan heidän logollaan varustettuna. Vastaukseksi sain innokkaan "Ehdottomasti, tee mitä vaan äläkä unohda lähettää kuvaa!" -kirjeen ja aloin hommiin.

Kirpputorilta ostettu lepakkohihainen paita sai kyytiä ja muuntui pienten vastoinkäymisten jälkeen mainioksi bändipaidaksi. Rakentamani avoseula paperikaavioineen ei toiminutkaan ihan suunnitellusti ja lopulta päädyin maalaamaan logoa siveltimin. Lopputuloksesta kuitenkin tuli olosuhteisiin nähden oikein kiva ja on varmasti yksi kesän luottovaatteista.

Lähetin kuvat bändille kuten lupasin ja toinen niistä päätyi yhtyeen Facebook-sivulle. Neljän päivän aikana kuva on kerännyt yli 200 tykkäystä ja minä olen ihan ihmeissäni. Nervosan laulajan omalla sivulla kuvan tykkäyksiä on vielä reilummin. Tuntuu ohan absurdilta. Ja melko hienoltakin toki.

Toivottavasti yhtye saapuu joskus vielä Suomeenkin. Ei olekaan hetkeen ollut tällaista rakkautta mitään uutta yhtyettä kohtaan.

www.nervosa.com.br

Kukkia ja kevään odotusta

Tää viikko on taas mennyt tolkutonta vauhtia työharjoittelun, tolppatreenien ja näytösten kanssa. Päivät on melko pitkälti sellaisia, että sitä aamulla hyppää junaan ja kotiin palataan vasta iltamyöhällä. Eilen telkkarista mainostettiin ohjelmaa X, jota esitetään arkipäivisin klo 20.00. Huomasin siinä ajattelevani, että "Kuka ihme muka voi olla jo kahdeksalta illalla kotona telkkarin ääressä?" Aika pian tajusin ettei se nyt niin tavatonta ole.

Nyt istun junassa ja tahdon hehkuttaa kolmea asiaa:

1. Sain eilen näytöksessä kukkia. En muista milloin viimeksi olisin päässyt kumartamaan yleisöltä tulleiden kukkien kanssa. Pääsivät sitten kotona aiemmin saadun kimpun seuraksi ja meillä on nyt kevät keittiön pöydässä vaikka ulkona onkin harmaata.

2. Ostin toissapäivänä iPadille Sketcbook Pro.n ja voi hitto kun se onkin ihana! Vähän jopa pelottaa, että unohtuu nuo paperiset luonnoskirjat jonnekin pölyttymään.
Muista iPadille sopivista luonnosteluohjelmista ei ole kokemusta, mutta tuo on kyllä ehdottomasti hintansa (4,5e) arvoinen sovellus.

3. Tänään on vihdoin ja viimein se ilta, jolloin pääsen purkamaa kevään aikana kasautuneet ahdistukset ja stressit pois punkrockia kuunnellen. Tänään nimittäin skipataan kahvit.

Vähemmän hehkutettavaa on se, että tietokoneeni päätti pistää lähemmäs seitsemän vuotta kestäneen sopimuksensa irti. Mutta just nyt se ei jaksa edes harmittaa!