Tolkuttomuuden jälkeen

Voi huh huh.

En kykene muistamaan milloin olisi ollut näin stressaavaa, kiireellistä, väsynytta ja aivan suunnattoman antoisaa ajanjaksoa. Kaiken tämän keskellä on ollut mahdoton löytää hetkeäkään blogille, joten nyt on aika tehdä multipäivitys, jonka kuvituksena saa toimia satunnaiset Instagram -otokset.

Viime päivityksen jälkeiseen viikonloppuun kuului joululahjaksi parille pikkulikalle luvattu teatteriretki. Retki oli erinomaisen onnistunut ja sen jälkeen J.n kanssa suunnattiin erinäisten sattumusten vuoksi varattuun hotellihuoneeseen Helsinkiin. Sunnuntaiaamun herätys auringon paistaessa tuntui ihan lomalta ja päivä vietettiinkin turisteina tuossa kaupungissa, jossa aina muulloin on jotain pakko tehdä -juttua. Söimme sushia ja teimme pitkän päiväkävelyn Katajanokalle nauttien auringosta sekä toisistamme.
Tuo onkin viimeisin kokonainen vapaa päivä, joka minulla on pitkiin aikoihin ollut.

Lomailupäivän jälkeen alkoikin sitten työharjoittelujakso tuossa samaisessa kaupungissa. Uusi paikka, uudet ihmiset ja epävarmuus omista taidoistaan pistivät jännittämään ihan perhanasti. Totesin, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän jännitän uusia tilanteita.

Jotta elämä ei harjoittelupaikan haasteineen olisi liian helppoa, tuli illat vietettyä joko teatteritreeneissä, teatteriasioita hoitaessa tai käsiohjelmaa tehdessä ja stressatessa. Töitäkin taisin tehdä jossain välissä ja taisin työpaikalle jotkut hälyytyksetkin aiheuttaa.
Kepeästi yli 14 tuntia pitkiksi venyneet päivät alkoivat pikkuhiljaa kasaamaan väsymystä ja ärtymystä mieleen sekä kroppaan ja jossain vaiheessa halusin vaan itkeä kun niin väsytti. Mutta pakko oli painaa, koska harjoittelupaikassa ei tahtonut antaa kuvaa väsyneestä ja stressaantuneesta tyypistä, joka ei oikein jaksa [koska se ei kuitenkaan todellisuus ole] ja teatterilla oli tulossa jotain niin mieletöntä, ettei vaan ollut varaa hajota.

Kaiken kiireen ja väsymyssumun keskellä sitä kuitenkin pääsi rämpimään siihen ensi-iltaan ja vaikka samana iltana koettiinkin lisää vastoinkäymisiä, oli fiilis näytöksen jälkeen totaalisen upea. Yleisöltä tuli mahtavaa palautetta ja koko työryhmä sai olla ylpeä saavutuksista. Niin pienessä hetkessä sitä tiivistyy se ydin miksi kaikkea tätäkin on jaksettu. Taide, teatteri, luominen ja tunteiden herättäminen. Ne on väsymyksen, stressin ja ahdistuksen arvoisia.

Ensimmäistä kertaa elämässäni taisi olla tilanne, jossa totesin mukavammaksi lähteä kotiin nukkumaan kuin jäädä ensi-iltabileisiin. Melko sensaatiomaista kun tietää millainen juhlija sitä sisälläni asustaa. Aion tosin kompensoida bileiden missaamista ihan tolkuttomilla hautajaisbailauksella viimeisen näytöksen jälkeen.

Nyt on takana kaksi näytöstä ja huomenna on se aamu, jota olen odottanut. Se aamu, jolloin ei tarvitse herätä kellon soittoon vaan saa viettää pedissä aikaa niin pitkään kuin huvittaa. Ja sunnuntainkin saa viettää just niinkuin haluaa. Luksusta, josta en ole voinut nyt hetkeen edes haaveilla.

Ja tuli tässä hötäkän keskellä oltua mukana musiikkivideollakin. Koska väsynyt pääni ei osaa toimia, videon pääsee näkemään kun painaa TÄSTÄ.

Ehkäpä radiohiljaisuus blogin puolella on ollut ihan hyväksyttävää.
Koitan parantaa taas tapani kunhan saan nukuttua univelat pois.

Rikas rämä elämä

Hiihtoloma oli ja meni. Mitä sitten tein?
En niin mitään. En mitään millään tavalla järkevää tai konkreettista tai ahkeraa.

Jos palataan aiemmin laatimaani loman to do -listaan, saavutin melko paljon.

1. Lepäsin.
4. Lepäsin lisää.
5. Join monta lasia punaviiniä.
6. Tein pussukkaproton. Siitä tuli melko kelvoton.
8. Kyllä, join lisää punaviiniä.
9. Vietin laatuaikaa tärkeimpien kanssa.

Tämän lisäksi muunmuassa:
- Vietin aikaa teatteritreeneissä ja muutaman kerran tolpallakin. Viikon lopulla olin sirkus-workshopissa, joka oli jotain ihan superhauskaa! Pariakrobatiaa niin lattialla kuin tangollakin.
- Hajotin varpaani ja ranteeni.
- Kävin kahteen kertaan kuuntelemassa livemusiikkia ja vähän saatoin riehuakin.
- Näin Mielensäpahoittajan Riihimäen teatterissa.

Mutta suurin osa ajastani kului kuitenkin musiikkia kuunnellessa ja pohtiessa tätä perhanan elämää. Elämässä tapahtuu tällä hetkellä jotenkin ihan kamalasti ja samaan aikaan ei tapahdu mitään. Sitä on onnellinen sekä rauhallinen ja samaan aikaan ahdistaa perhanasti. Luulee olevansa varma päätöksissään ja kuitenkin kaikki tuntuu hämärältä ja epävarmalta.

Viikon teema on ollut hulluus ja kaiken kaikkiaan asiat ovat hyvin.
Ei pitäisi liikaa pohtia mitä muut ajattelevat ja kuinka pahasti tuomitsevat. Tää on oma elämäni ja elän sen just niinkun haluan.


Kuten Ismo Alanko asian esittää;

Nauran, ilakoin, riehun ja rakastun 
Ryydyn, kituutan, hyydyn ja pysähdyn
Ja paskaa, ihmisen paskaa, kaikkialla ja samalla

Elämä on ruma, 

kaunis ja rakas, 

rikas, rämä, 

mutta oma.

Tekemisen täyteistä vapaa-aikaa

Kiireinen viikonloppu, jonka sunnuntaiaamussa löytyy hieman aikaa aamukahville ja blogipäivitykselle.

Perjantai meni koulussa puoliteholla ja ilta pyykin parissa. Tiedossa oli paljon tekemistä viikonlopulle, joten päätin ottaa illan rauhassa ja parannella flunssan rippeitä pois.

Lauantaina lähdettiin heti aamusta kohti Helsinkiä ja Kansallisteatteria. Kävimme katsomassa 23.1. ensi-iltaan tulevan Frankensteinin läpimenoharjoitusta ja voin kyllä lämpimästi suositella kyseistä teosta. Näyttelijät tekevät [taas kerran] erittäin hyviä suorituksia ja erityisesti Frankensteinin luoman olion [Esa-Matti Long] kehityskaari on niin näyttelijäntyöllisesti kuin hahmon kasvamisen kannalta valtavan mielenkiintoista katsottavaa.
Frankensteinin ehdottomasti parasta antia on kuitenkin sen visuaalisuus, äänimaailma ja tunnelmat. Alun sydämen tahtiin sykkivät hehkulamput saavat katsojan mukaan tunnelmaan heti alkumetreiltä asti. Visuaalisuudesta ja suurista tunnelmista nauttivalle suosittelen kyllä ehdottomasti. Eikä pidä unohtaa sitä, että Frankensteinin ihmisyyttä käsittelevä tarina on hyvin vahva ja aina ajankohtainen.
Ja näkemäni oli vasta harjoitus. Tämä täytyy ehkä mennä katsomaan vielä valmiinakin.

 

 Video: www.kansallisteatteri.fi

Teatterin jälkeen kävimme ystävien kesken syömässä ja suuntasimme matkamme takaisin kotikylille. Ehdin pyörähtää kotona 10 minuutin ajan kunnes olikin jo matka vanhan luokkatoverin luokse. Ammattikouluaikoinani sain ympärilleni valtavan ihanan ystäväpiirin, joiden kanssa pyrimme näkemään toisiamme vähintään kerran vuodessa. Ja kyllä taas oli niin mukavaa, ettei voi edes käsittää.

Tänään, sunnuntaina, onkin vuorossa iltapäivän kestävät teatteritreenit ja illalla saan kylään siskon.
Nämä tekemisen täyteiset viikonloput ovat toki mukavia, mutta pikkuhiljaa alkaa tulla vieroitusoireita kun ei ole päässyt taas hetkeen tolpalle treenaamaan. Erityisen paljon nyt kaipaisi paritolppailuja erään mukavan kanssa. Mutta jos sitä vaikka ensi viikolla sitten...

Nyt porhallan taas eteenpäin!

Ruokaa, ystäviä ja oleilua

Ensi viikolla olisi tentti, mutta eiköhän tuo viikonloppu mennyt paljon kaiken muun kuin lukemisen parissa. Kyllä sitä sen verran sai aikaiseksi, että kantoi kirjastosta ainakin 10 kiloa painavan taidehistorian kirjan kotiin ja selaili vähän kuvia.

Tämän suuren opintopanostuksen lisäksi viikonloppuun kuului ravintolailtaa teatterilaisten kanssa, livemusiikkia paikallisessa kuppilassa, kirpputoria sekä ruoanlaittoa ja lautapelejä ystävien kanssa.

Sunnuntain aamiaiseksi tein Beautiful Mess -blogin ohjeen mukaisesti vihreän omena-pinaatti-smoothien, jota on kyllä pakko tehdä uudestaan niin pian kuin vain mahdollista. Noita vihreitä smoothieita pitäisi muutenkin testailla enemmän, hyviä reseptejä otetaan ilolla vastaan.
Hyvän aamiaisen jälkeen jaksoi reippaana lähteä teatteritreeneihin, jotka venyivät sen verran pitkiksi ettei suunniteltu tolppatreeni enää oikein mahtunutkaan viikonloppuun.

Nyt väsyttää ja aionkin pyhittää illan oleilulle. Huomenna voi sitten taas ihmetellä elämää uudestaan.