Rikas rämä elämä

Hiihtoloma oli ja meni. Mitä sitten tein?
En niin mitään. En mitään millään tavalla järkevää tai konkreettista tai ahkeraa.

Jos palataan aiemmin laatimaani loman to do -listaan, saavutin melko paljon.

1. Lepäsin.
4. Lepäsin lisää.
5. Join monta lasia punaviiniä.
6. Tein pussukkaproton. Siitä tuli melko kelvoton.
8. Kyllä, join lisää punaviiniä.
9. Vietin laatuaikaa tärkeimpien kanssa.

Tämän lisäksi muunmuassa:
- Vietin aikaa teatteritreeneissä ja muutaman kerran tolpallakin. Viikon lopulla olin sirkus-workshopissa, joka oli jotain ihan superhauskaa! Pariakrobatiaa niin lattialla kuin tangollakin.
- Hajotin varpaani ja ranteeni.
- Kävin kahteen kertaan kuuntelemassa livemusiikkia ja vähän saatoin riehuakin.
- Näin Mielensäpahoittajan Riihimäen teatterissa.

Mutta suurin osa ajastani kului kuitenkin musiikkia kuunnellessa ja pohtiessa tätä perhanan elämää. Elämässä tapahtuu tällä hetkellä jotenkin ihan kamalasti ja samaan aikaan ei tapahdu mitään. Sitä on onnellinen sekä rauhallinen ja samaan aikaan ahdistaa perhanasti. Luulee olevansa varma päätöksissään ja kuitenkin kaikki tuntuu hämärältä ja epävarmalta.

Viikon teema on ollut hulluus ja kaiken kaikkiaan asiat ovat hyvin.
Ei pitäisi liikaa pohtia mitä muut ajattelevat ja kuinka pahasti tuomitsevat. Tää on oma elämäni ja elän sen just niinkun haluan.


Kuten Ismo Alanko asian esittää;

Nauran, ilakoin, riehun ja rakastun 
Ryydyn, kituutan, hyydyn ja pysähdyn
Ja paskaa, ihmisen paskaa, kaikkialla ja samalla

Elämä on ruma, 

kaunis ja rakas, 

rikas, rämä, 

mutta oma.

np. The B and The Band - Syksy

Perjantai kääntyi yllättäen villiksi.
Aloitetaan kuitenkin aamusta.

Uuden perjantaiaamukäyttäytymiseni mukaisesti aamu oli tolkuttoman hankala eivätkä silmät meinanneet millään aueta. Maitokin oli loppu, joten aamukahvi jäi välistä.
Kouluun kuitenkin selvittiin ja aamu meni painoseulaa rakentaessa. Pimiössä vallitsi kauhun tasapaino ja valoemulsiotkin lentelivät pöydille. Seula jäi pimiöön odottelemaan ensi viikkoa ja itse siirryin ompelusaliin leikkaamaan kankaita. Voin muuten kertoa, että se ihanan kevyt, kaunis ja hulmuava sifonki on lievästi sanottuna helvetin hankalaa leikattavaa. En malta odottaa ompelemisosuutta, se tuskin tulee olemaan herkkua.

Iltasella kävin treenisalilla ja reilun viikon treenitauko näkyi melkoisena kangerteluna [ja jälkeenpäin lihaskipuna], mutta voi piru kun treenaaminen on kivaa.

Ja sitten päästään siihen iltaan.
Kaverin kanssa lähdettiin katsomaan ja kuuntelemaan ihanaa Jarkko Martikaista. Tämän jälkeen totesin, että toisessa kuppilassa olisi tarjolla vähän toisenlaista musiikkia ja kulku suuntautui sitten sinne. Aina yhtä ihana The B and The Band oli taaskin ihana vaikka basisti-Lotta ei ollutkaan soittamassa. Basisti-Kaarlekin sopi hyvin vaikka ei olekaan ihan yhtä nätti.
Keikan jälkeen tehtiin se ratkaiseva päätös; "Jäädään vielä yksille". Ja loppujen lopuksi löydettiin itsemme paikallisen yökerhon tanssilattialta bailaamasta uusien ja vanhojen tuttavuuksien kanssa. Ja pitihän sitä vielä aamuyöstä käydä vähän jatkoillakin.

Aamulla sattui päähän.
Mutta voi hitto kun olikin hauskaa!



Taas pitää todeta se sama, jonka olen todennut monesti. Olen tunnemaailmaltani kovin vuoristoratainen. Kun elämä on paskaa, se on sitä todella syvästi ja mikään ei tunnu miltään. Ja kun elämä on ihanaa, se on sitten parempaa kuin mikään ja tuntuu, että pakahtuu. Nyt ollaan tuolla jälkimmäisen puolella vaikka juuri pari päivää sitten olo oli melko alakuloinen. Mutta eipähän tule tylsää kun ei voi tietää miltä huomenna tuntuu.

Tekemisen täyteistä vapaa-aikaa

Kiireinen viikonloppu, jonka sunnuntaiaamussa löytyy hieman aikaa aamukahville ja blogipäivitykselle.

Perjantai meni koulussa puoliteholla ja ilta pyykin parissa. Tiedossa oli paljon tekemistä viikonlopulle, joten päätin ottaa illan rauhassa ja parannella flunssan rippeitä pois.

Lauantaina lähdettiin heti aamusta kohti Helsinkiä ja Kansallisteatteria. Kävimme katsomassa 23.1. ensi-iltaan tulevan Frankensteinin läpimenoharjoitusta ja voin kyllä lämpimästi suositella kyseistä teosta. Näyttelijät tekevät [taas kerran] erittäin hyviä suorituksia ja erityisesti Frankensteinin luoman olion [Esa-Matti Long] kehityskaari on niin näyttelijäntyöllisesti kuin hahmon kasvamisen kannalta valtavan mielenkiintoista katsottavaa.
Frankensteinin ehdottomasti parasta antia on kuitenkin sen visuaalisuus, äänimaailma ja tunnelmat. Alun sydämen tahtiin sykkivät hehkulamput saavat katsojan mukaan tunnelmaan heti alkumetreiltä asti. Visuaalisuudesta ja suurista tunnelmista nauttivalle suosittelen kyllä ehdottomasti. Eikä pidä unohtaa sitä, että Frankensteinin ihmisyyttä käsittelevä tarina on hyvin vahva ja aina ajankohtainen.
Ja näkemäni oli vasta harjoitus. Tämä täytyy ehkä mennä katsomaan vielä valmiinakin.

 

 Video: www.kansallisteatteri.fi

Teatterin jälkeen kävimme ystävien kesken syömässä ja suuntasimme matkamme takaisin kotikylille. Ehdin pyörähtää kotona 10 minuutin ajan kunnes olikin jo matka vanhan luokkatoverin luokse. Ammattikouluaikoinani sain ympärilleni valtavan ihanan ystäväpiirin, joiden kanssa pyrimme näkemään toisiamme vähintään kerran vuodessa. Ja kyllä taas oli niin mukavaa, ettei voi edes käsittää.

Tänään, sunnuntaina, onkin vuorossa iltapäivän kestävät teatteritreenit ja illalla saan kylään siskon.
Nämä tekemisen täyteiset viikonloput ovat toki mukavia, mutta pikkuhiljaa alkaa tulla vieroitusoireita kun ei ole päässyt taas hetkeen tolpalle treenaamaan. Erityisen paljon nyt kaipaisi paritolppailuja erään mukavan kanssa. Mutta jos sitä vaikka ensi viikolla sitten...

Nyt porhallan taas eteenpäin!

Ruokaa, ystäviä ja oleilua

Ensi viikolla olisi tentti, mutta eiköhän tuo viikonloppu mennyt paljon kaiken muun kuin lukemisen parissa. Kyllä sitä sen verran sai aikaiseksi, että kantoi kirjastosta ainakin 10 kiloa painavan taidehistorian kirjan kotiin ja selaili vähän kuvia.

Tämän suuren opintopanostuksen lisäksi viikonloppuun kuului ravintolailtaa teatterilaisten kanssa, livemusiikkia paikallisessa kuppilassa, kirpputoria sekä ruoanlaittoa ja lautapelejä ystävien kanssa.

Sunnuntain aamiaiseksi tein Beautiful Mess -blogin ohjeen mukaisesti vihreän omena-pinaatti-smoothien, jota on kyllä pakko tehdä uudestaan niin pian kuin vain mahdollista. Noita vihreitä smoothieita pitäisi muutenkin testailla enemmän, hyviä reseptejä otetaan ilolla vastaan.
Hyvän aamiaisen jälkeen jaksoi reippaana lähteä teatteritreeneihin, jotka venyivät sen verran pitkiksi ettei suunniteltu tolppatreeni enää oikein mahtunutkaan viikonloppuun.

Nyt väsyttää ja aionkin pyhittää illan oleilulle. Huomenna voi sitten taas ihmetellä elämää uudestaan.