Rikas rämä elämä

Hiihtoloma oli ja meni. Mitä sitten tein?
En niin mitään. En mitään millään tavalla järkevää tai konkreettista tai ahkeraa.

Jos palataan aiemmin laatimaani loman to do -listaan, saavutin melko paljon.

1. Lepäsin.
4. Lepäsin lisää.
5. Join monta lasia punaviiniä.
6. Tein pussukkaproton. Siitä tuli melko kelvoton.
8. Kyllä, join lisää punaviiniä.
9. Vietin laatuaikaa tärkeimpien kanssa.

Tämän lisäksi muunmuassa:
- Vietin aikaa teatteritreeneissä ja muutaman kerran tolpallakin. Viikon lopulla olin sirkus-workshopissa, joka oli jotain ihan superhauskaa! Pariakrobatiaa niin lattialla kuin tangollakin.
- Hajotin varpaani ja ranteeni.
- Kävin kahteen kertaan kuuntelemassa livemusiikkia ja vähän saatoin riehuakin.
- Näin Mielensäpahoittajan Riihimäen teatterissa.

Mutta suurin osa ajastani kului kuitenkin musiikkia kuunnellessa ja pohtiessa tätä perhanan elämää. Elämässä tapahtuu tällä hetkellä jotenkin ihan kamalasti ja samaan aikaan ei tapahdu mitään. Sitä on onnellinen sekä rauhallinen ja samaan aikaan ahdistaa perhanasti. Luulee olevansa varma päätöksissään ja kuitenkin kaikki tuntuu hämärältä ja epävarmalta.

Viikon teema on ollut hulluus ja kaiken kaikkiaan asiat ovat hyvin.
Ei pitäisi liikaa pohtia mitä muut ajattelevat ja kuinka pahasti tuomitsevat. Tää on oma elämäni ja elän sen just niinkun haluan.


Kuten Ismo Alanko asian esittää;

Nauran, ilakoin, riehun ja rakastun 
Ryydyn, kituutan, hyydyn ja pysähdyn
Ja paskaa, ihmisen paskaa, kaikkialla ja samalla

Elämä on ruma, 

kaunis ja rakas, 

rikas, rämä, 

mutta oma.