Eilen ystäväni kehui asukokonaisuuttani ja vitsaili, että voisin ryhtyä pitämään muotiblogia, jossa ottaisin päivän asuistani kuvia ja lukijani sitten ihanasti ihastelisivat niitä. Totesin, että siihen en ryhdy. Ensinnäkään vaatekaappini olisi melko nopeasti koluttu ja toisekseen inhoan koko muotiblogi-ilmiötä.
Public Action -lehden ensimmäisessä numerossa oli erittäin osuva teksti asiaan liittyen.
"Olen kyllästynyt lehtien, blogien ja shoppailijoiden rummuttamaan valheeseen, että jatkuva kuluttaminen on ok. Ei se ole." kirjoittaa Roosa Murto.
Allekirjoitan tämän täysin.
Ilmiö on ahdistava juuri tuon jatkuvan kuluttamisen vuoksi, mutta myös siksi, että siihen on pelottavan helppo luiskahtaa mukaan. Itsekin seuraan paria blogia, joissa kulututtamista ja uusien tavaroiden, vaatteista sisustustavaroihin, hehkuttamista on melkoisesti. Sitä niin helposti huomaa ajattelevansa, että onpas ihana tavara, pitäisiköhän hommata itsellekin. Ja heti perään saa olla potkimassa itseään henkiselle persaukselle, että ei helvetissä pidä.
Voin siis kuvitella, että niiden, jotka eivät jaksa olla potkimassa itseään koko ajan, on helppo unohtua sinne kuluttamisideologiaan. Kuvitellaan, että haalimalla blogiuskottavia tavaroita sitä ollaan hienompia ja upeampia ihmisiä. Tottakai tarvitsen mustavalkoisen ruutumaton, onhan jokaisella suosikkiblogaajallanikin sellainen.
"Miksi sitten ihmiset valitsevat niin paskan ideologian? Laiskuuttaan. Piittaamattomuuttaan. Tyhmyyttään."
Jos ei enää oltais niin laiskoja, piittaamattomia ja tyhmiä eikä enää ajateltaisi, että jatkuva kuluttaminen on ok. Blogitkin voisivat olla paljon kiinnostavampia silloin.
Roosa Murron Shoppailu on sairaus -tekstin voi lukea ensimmäisestä Public Actionista ( www.publicaction.fi ).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti