Ruoasta

Heti alkuunsa kerrottakoon, että minä en ole erityisen kiinnostunut ruoasta, en seuraa ruokablogeja, en ole millään tasolla ruokafiilistelijä ja hypoteettisesti ajateltuna voisin jopa elää ilman ruokaa. Tänään kuitenkin aion kirjoittaa kyseisestä aiheesta.
Tähän postaukseen on kaksi syytä; 1. päivän lounas ja 2. uusi ruokatuttavuus.

Tänään päätimme mennä kavereiden kanssa lounaalle erääseen tuttuun ja mukavaan ravintolaan. Sisään asteltuamme meille selvisi, ettei lounasaikaan pysty tilaamaan listalta eikä lounasbuffetissa ollut mitään kasvisruokailijalle kelpaavaa. Jouduin siis kääntymään seurueemme puoleen ja pyytämään ravintolan vaihdosta. Tällaista tapahtuu todella harvoin. Ruokavalioni ei tuota päänvaivaa kuin ehkä illanistujaisia ja tarjoiltavia suunnitteleville sekasyöjäystävilleni. Taitavat kuitenkin hekin olla melko tottuneita.

Olen ollut kasvissyöjä enemmän tai vähemmän 10 vuotta, tällä hetkellä olen pescovegetaristi. Ollessani 15-vuotias eräs punaisen lihan syömisen lopettanut ystäväni uhosi Tuska-festivaaleilla, etten varmasti pystyisi olemaan ilman punaista lihaa vuodenvaihteeseen. Minä siihen totesin, että varmasti pystyisin ja pakkohan tuo oli todistaa, niin ystävälle kuin itsellekin. Puolen vuoden jälkeen totesin, että punaisen lihan pois jättäminen vaikutti olooni niin valtavasti, etten enää halunnut palata entiseen. Ajan myötä syitä olla syömättä lihaa tuli koko ajan vain lisää. Kanan jätin pois ruokavaliosta n. kolme vuotta sitten ja nyt minun on lähes mahdoton ajatella, että joskus näitä takaisin ruokavaliooni ottaisin. Kalaa pyrin kuitenkin syömään ainakin pari kertaa kuukaudessa.

Nykyään syyni lihattomaan ruokavalioon ovat eettisiä. Minua ei niinkään ahdista itse eläimen syöminen vaan niiden huono kohtelu mm. tehotuotannossa. Jos eläisin maaseudulla kasvattaen omat eläimeni ja teurastamalla ne omin käsin, voisin kuvitella olevani sekasyöjä. Näin ei kuitenkaan ole ja teen valinnan olla ostamatta lihaa, jonka alkuperästä en voi koskaan olla 100% varma.

Kuva: www.earthlings.com

Viimeinen pisara ajatuksilleni oli dokumenttielokuva Earthlings. Kammottavaa katsottavaa, mutta suosittelen silti jokaikisille katsottavaksi. Elokuva on katsottavissa nettisivuilla ilmaiseksi. 
Tottakai on helpompaa sulkea silmänsä ikäviltä asioilta, mutta välillä pitää vaan olla rohkea ja uskaltaa kohdata myös niitä epämiellyttäviä tunteita ja ajatuksia.


Mennään kuitenkin vielä sinne hieman mukavampiin aiheisiin, siihen uuteen ruokatuttavuuteen. Jokin aika sitten meillä oli koululla ruokaa, jossa kuvittelin olevan tofupaloja. Pistäessäni tällaisen 'tofupalan' suuhun säikähdin ja luulin jonkun sekoittaneen kana- ja kasvisruoat keskenään. Kuulin kuitenkin, että kyseessä oli uusi ruoka, Quorn, proteiinivalmiste, jonka tärkein ainesosa on mykoproteiini (sieniproteiini).

Tuotteesta innostuneena valmistimme pari viikkoa sitten Quorn-pihveistä hampurilaisia ja tänään treenien jälkeen nappasin kaupan pakastealtaasta mukaan nugetteja. Ja voi kuulkaa kuinka onkin mukavaa saada jotain uutta ruokavalioon. Quornin rakenne on ainakin näin vuosia kasvissyöjänä olleelle kuten lihaa eikä tuohon verrattavaa tuotetta ole kyllä tähän asti ollut.

Tänä perjantaina herkuttelin siis perunasalaatilla, Quorn-nugeteilla, itse valmistetulla majoneesilla, tomaatilla ja pinaatilla. Vielä kun olisi tajunnut oluen napata kaupasta mukaan, olisi ollut täydellistä. Ensi kerralla sitten.