En kykene muistamaan milloin olisi ollut näin stressaavaa, kiireellistä, väsynytta ja aivan suunnattoman antoisaa ajanjaksoa. Kaiken tämän keskellä on ollut mahdoton löytää hetkeäkään blogille, joten nyt on aika tehdä multipäivitys, jonka kuvituksena saa toimia satunnaiset Instagram -otokset.
Viime päivityksen jälkeiseen viikonloppuun kuului joululahjaksi parille pikkulikalle luvattu teatteriretki. Retki oli erinomaisen onnistunut ja sen jälkeen J.n kanssa suunnattiin erinäisten sattumusten vuoksi varattuun hotellihuoneeseen Helsinkiin. Sunnuntaiaamun herätys auringon paistaessa tuntui ihan lomalta ja päivä vietettiinkin turisteina tuossa kaupungissa, jossa aina muulloin on jotain pakko tehdä -juttua. Söimme sushia ja teimme pitkän päiväkävelyn Katajanokalle nauttien auringosta sekä toisistamme.
Tuo onkin viimeisin kokonainen vapaa päivä, joka minulla on pitkiin aikoihin ollut.
Lomailupäivän jälkeen alkoikin sitten työharjoittelujakso tuossa samaisessa kaupungissa. Uusi paikka, uudet ihmiset ja epävarmuus omista taidoistaan pistivät jännittämään ihan perhanasti. Totesin, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän jännitän uusia tilanteita.
Jotta elämä ei harjoittelupaikan haasteineen olisi liian helppoa, tuli illat vietettyä joko teatteritreeneissä, teatteriasioita hoitaessa tai käsiohjelmaa tehdessä ja stressatessa. Töitäkin taisin tehdä jossain välissä ja taisin työpaikalle jotkut hälyytyksetkin aiheuttaa.
Kepeästi yli 14 tuntia pitkiksi venyneet päivät alkoivat pikkuhiljaa kasaamaan väsymystä ja ärtymystä mieleen sekä kroppaan ja jossain vaiheessa halusin vaan itkeä kun niin väsytti. Mutta pakko oli painaa, koska harjoittelupaikassa ei tahtonut antaa kuvaa väsyneestä ja stressaantuneesta tyypistä, joka ei oikein jaksa [koska se ei kuitenkaan todellisuus ole] ja teatterilla oli tulossa jotain niin mieletöntä, ettei vaan ollut varaa hajota.
Kaiken kiireen ja väsymyssumun keskellä sitä kuitenkin pääsi rämpimään siihen ensi-iltaan ja vaikka samana iltana koettiinkin lisää vastoinkäymisiä, oli fiilis näytöksen jälkeen totaalisen upea. Yleisöltä tuli mahtavaa palautetta ja koko työryhmä sai olla ylpeä saavutuksista. Niin pienessä hetkessä sitä tiivistyy se ydin miksi kaikkea tätäkin on jaksettu. Taide, teatteri, luominen ja tunteiden herättäminen. Ne on väsymyksen, stressin ja ahdistuksen arvoisia.
Ensimmäistä kertaa elämässäni taisi olla tilanne, jossa totesin mukavammaksi lähteä kotiin nukkumaan kuin jäädä ensi-iltabileisiin. Melko sensaatiomaista kun tietää millainen juhlija sitä sisälläni asustaa. Aion tosin kompensoida bileiden missaamista ihan tolkuttomilla hautajaisbailauksella viimeisen näytöksen jälkeen.
Nyt on takana kaksi näytöstä ja huomenna on se aamu, jota olen odottanut. Se aamu, jolloin ei tarvitse herätä kellon soittoon vaan saa viettää pedissä aikaa niin pitkään kuin huvittaa. Ja sunnuntainkin saa viettää just niinkuin haluaa. Luksusta, josta en ole voinut nyt hetkeen edes haaveilla.
Ja tuli tässä hötäkän keskellä oltua mukana musiikkivideollakin. Koska väsynyt pääni ei osaa toimia, videon pääsee näkemään kun painaa TÄSTÄ.
Ehkäpä radiohiljaisuus blogin puolella on ollut ihan hyväksyttävää.
Koitan parantaa taas tapani kunhan saan nukuttua univelat pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti